Talo on meidän

Kuukauden verran ja vähän päällekin olemme tehneet talokauppaa. Ihan tosissaan. Sopiva kohde löydettiin tovi sitten ja sen jälkeen se olikin tiukkaa vääntöä itsensä kanssa. Pankkiasiat sujuivat siten, että oma pankki 130 km päästä vaihtuu lähemmäs. Tästä kirjoitinkin ohimennen jo aikasemmin.

Kovin homma koko prosessissa tähän mennessä on ollut itensä vakuuttaminen. Lähinnä sen suhteen, että tarjottu hinta oli oikea ja että päätökset perustuvat edes jollain tasolla järkeen. Tunnepuolen päätöshän tämä joka tapauksessa on. 

Viime torstaina saimme kuntoraportin talosta. Se oli todella raakaa luettavaa varsinkin kun itse en ollut oikeastaan ikinä enempää perehtynyt tuollaisten raporttien sisältöön. Kaiken lisäksi minä ehdin lukea sen 2,5 kertaa läpi ja Sussu luki 0,5 kertaa ennen kauppakirjojen allekirjoitusta. Se raakuus korostui aika lailla.

Itse raportin sisältö oli aikalailla sitä, mitä siltä odottikin. Paljon pikkujuttuja korjattavana, kylppäriremontti jota suunniteltiinkin ja muutama jatkotutkimuskehoitus. Nyt syyhyttää vain päästä itse remontin tekoon. Myyjät lupasivat siirtyä pois 31.3 mennessä joten viimeistään 1.4 alkaa armoton remppa.

Itse remontista sen verran, että suunnitelmat tällä hetkellä pitävät sisällä kylpyhuoneen ja saunan kokonaisvaltaisen remontin (pinnat, lattialämmitys, sähköt, seinän siirto, uudet viemärit), olohuoneen laajennoksen (yksi seinä nurin) sekä kaikkien lattiapintojen hiomisen ja käsittelyn. Ja tämä pitäisi tehdä kuukaudessa. Muun työn ohessa.

Että tällainen projekti tällä kertaa.